Jos haluan tehdä jotakin hienoa ja valmista, uskallan liian harvoin aloittaa. Jos sen sijaan aloitan koska haluan tehdä, teen todennäköisesti alusta loppuun. 🙂
Söpöilyä, joka ei liity mihinkään. Haluan tuon pojan pöksyt. :3
… tai sitten en.
Olen ristiriitaisista fiiliksistäni huolimatta aloittanut 50 asiaa minusta -sarjaa. Oikeastaan sitä on hauska tehdä, mutta en syystä tai toisesta haluaisi julkaista sitä. Katsotaan mitä tapahtuu.
Tulipa rauhalliset värit, vaikka tilanteessa teki hieman kipeää…
Minä luonnoslehtiössäni, monta kertaa yhdellä aukeamalla. Pikaväritysharjoitus. Hyvää pyhäinpäivää sekä eilistä halloweenia ja viikonloppua!
Ensi kerralla lisään sarjakuvan, en pelkkää omakuvaa…
Vaikka olenkin mustavalkosarjakuvien ystävä, sopivat värit usein nettisarjakuviin. Tietokoneväritys on upeimmillaan upeaa, mutta huonoimmillaan kamalaa. Yritän ehkä värien kanssa. Katsotaan, mitä tapahtuu.
Käsikirjoitusharjoituksena laatimani tarina perustuu tositapahtumiin. Oikeasti siskoni törmäsi autoon pyörällä, mutta koska oli tärkeää tehdä viimeisessä ruudussa selväksi, ettei mitään vakavaa sattunut, muokkasin hieman tapahtumia.
Sarjakuva oli kotiläksy sarjakuvakurssille, ja aloitin piirtämisen tietysti vasta kurssipäivän aamuna junassa. Armoton kiire toimikoon tekosyynä suttuiselle jäljelle ja tönkölle auto-auto-auto-dialogille.
Tämä merkintä sarjakuvapäiväkirjastani perustuu tositapahtumiin. Siihen en ota kantaa, olivatko näkemäni otukset todellisia.